Império do Papagaio
HIPHOP – BIITISSÄ TANSSIVA RIIMI
Hiphop syntyi 1970-luvun alussa New York Cityn urbaanista kaaoksesta, yhteiskunnan marginaaliin jätettyjen tarpeesta ilmaista itseään ja jättää jälkensä maailmaan. Reilu 50 vuotta myöhemmin hiphop on käynyt läpi kaikki maailmanmaineeseen ja miljardibisnekseksi
kasvaneen musiikki- ja kulttuurigenren klassiset vaiheet undergroundista mainstreamiin, noususta uhoon – ja joidenkin mielestä myös tuhoon? Onko hiphop vielä ajankohtaista, vai onko se jo muuttunut keski-ikäisten sukupolvinostalgiaksi – ja mitä mahdollisuuksia sillä on mukautua muuttuvaan maailmaan?
Kaikista takaiskuista, kritiikistä ja sensuurista huolimatta hiphop on kuitenkin edelleen voimissaan, maailman suosituinta ja levinneintä nuorisokulttuuria. Hiphop on muuttunut universaaliksi olemassaolon tavaksi, olematta enää sidoksissa mihinkään tiettyyn kieleen tai
paikkaan. Nuoret kaikkialla räppäävät, painttaavat, breikkaavat ja tekevät biittejä samasta syystä – tarpeesta ilmaista itseään, saada ääntään kuuluviin ja ansaita respektiä – kunnioitusta – tässä aina yhtä hankalassa maailmassa, joka antaa niin monille niin vähän
mahdollisuuksia. Hiphopia tehdään, koska sille on tarvetta.
Urbaanit ghetot eivät ole historiaa, vaan todellisuutta kaikkialla – maailmastamme on tullut “Planet Ghetto”. Meitä on kohta 8 miljardia ja useimmat meistä elävät marginaalisissa olosuhteissa, joissa on tarve korottaa ääni ja pakottaa kaikki kuuntelemaan sitä, tarve kieltäytyä suostumasta orjuuteen, sensuuriin ja sortoon. Hiphop antaa äänen unohdetuille, mahdollisuuksia sosiaaliseen nousuun ja oman vapauden ottamiseen sekä avaa tietä tulevaisuuteen.
Hiphop on elämäntapa, maailmankatsomus, kieli, tyyli ja kulttuuri. Hiphopin neljä klassista peruselementtiä ovat DJ (biittien tekemisen taito, vinyylien salaisuuksien hallitseminen), MC (rytminen ja riimitelty puhe, flow ja nostattaminen), Breaking (breakdance, hiphopille
ominainen, taidokas ja kilpailullinen tanssityyli) sekä graffiti (urbaani, persoonallista ilmaisua vapauttava visuaalinen taide). Viides elementti – Knowledge – on hiphopin kapinalliseen ja ikuisesti poliittiseen ytimeen kuuluva ajatus tietoisuudesta omista juurista, yhteiskunnallisesta ymmärryksestä ja yhteisöllisestä ajattelusta.
Hip hop -kulttuurissa yhteisön kunnioitus saavutetaan olemalla parempi kuin muut. Vaikka olisit kuinka suosittu, vain battlessa paineen alla voit todella todistaa kuinka hyvä olet. Varhaisessa battle-kulttuurissa puolustettiin oman ryhmän – crewn – kunniaa ja häviö battlessa merkitsi nöyryytystä. Hoodit – naapurustot tai kaupunginosat – olivat 70-luvun
Bronxissa jaettu katujengien kesken. Battle-kulttuuri on suoraa jatkumoa niiden keskenään käymille taisteluille – tällä kertaa ilman väkivaltaa, aseina sanat tai tanssi.
Papagaion kulkue kertoo hiphopin tarinan sen poliittisesta ja yhteiskunnallisesta roolista käsin. Kulttuuri on linssi, jonka läpi maailmaa katsotaan, sen ilmiöt kertovat omasta ajastaan. Hiphop on kulttuuri, joka osaa aina uudestaan palata juurilleen ja löytää sieltä tulevaisuuden.
Ei voi tietää, mihin haluaa mennä, ellei tiedä, mistä on tullut. Hiphop haluaa kirjoittaa oman historiansa itse, valita itse omat sankarinsa ja puhua omalla äänellään. Ja näillä karnevaaleilla meidän äänemme on hiphop. Sano mun nimi, tiedät kuka oon!
Kulkuejärjestys:
1 Comissão de Frente: Battle
Konfliktista yhteisyyteen, jengisodasta battleen, jengiväreistä hiphopin väreihin. Jengiläisten joukosta nousi rauhantekijöitä, yhteisön rakentajia, jotka saivat yhdistettyä voimat oman crew’n kunnian puolustamisen taakse. Konfliktit siirtyivät battleihin tanssilattioille, yhteisöt saivat kadut ja hoodit takaisin itselleen ja hiphopin tarina saattoi alkaa.
2 Lippupari: Wildstyle
Kirjoitan nimeni betoniin: Graffiti ottaa tilan haltuun, merkitsee sen omistajan nimikirjoituksella. Nämä kadut kuuluvat meille!
3 Lipun suojelijat: Writers
Graffiti crew tekee julkisesta tilasta taidegalleriansa, piissit ja tägit leviävät metrojunien mukana kaikkialle kaupunkiin. Toisen ilmaisunvapaus on toisen töhry. Graffititaiteen voimaa ei voi kahlita – vaikka yhteiskunta pesisi graffitit pois, ne ilmestyvät uudelleen. Nimen
valitseminen ja kirjoittaminen on poliittinen teko, mitä julkisempi paikka, sitä näkyvämmäksi näkymätön muuttuu.
4 Abre-alas: Old School
Hiphop syntyi legendan mukaan New York Cityn Bronxissa, urbaanissa monietnisessä ghetossa. Hiphop syntyi kaikesta, mitä oli saatavilla, kaikesta mikä oli funkyä: Mustan musiikin historiasta, vinyylilevyistä, biiteistä, tanssista ja korttelibileistä. Näitä bileitä komentaa DJ, jonka massiivinen soundsystem levittää vapauttavan musiikin kaikkialle
kaupunkiin. Breakdance haastaa taisteluun tanssilattian herruudesta.
5 Baianat: Zulu Nation
Yhteisö, tietoisuus ja Black Power ovat hiphopin rakennusaineita. Zulu Nation oli ensimmäinen hiphop-taiteen ympärille rakentunut kulttuuri-kollektiivi, joka antoi nuorille vaihtoehdon jengielämälle. Shaka Zulun henki ja afrosentrinen filosofia haastoivat nuoret ajattelemaan omaa taustaansa ja historiaansa.
6 Destaque: MC
DJ:n aisapariksi bileyleisöä nostattamaan ilmestyi sujuvasanainen seremoniamestari. MC räppää, improvisoi ja saa riimin tanssimaan biitissä. Rytmikkään puhumisen taito, riimien luominen ja tarinoiden kertominen ovat ikiaikaisia taitoja, jotka hiphopissa saavat uuden,
nykyaikaisen muodon.
7 Ala: Rap
MC:t muuttuivat 1980-luvulla räppäreiksi, joista tuli nopeasti hiphopin suosituimpia artisteja ja suuria maailmantähtiä. Rap-musiikki on menestystuote. Sanan valta ja sen käyttäminen vapauttaa – sekä luo muotia ja tienaa rahaa. Räppäri on idoli ja esikuva, hänen sanomaansa
kuunnellaan.
8 Passistat: Bling Bling
Räppärien massiiviset korut symboloivat ultimaattista vallan, vaurauden ja vapauden fantasiaa. Timantit eivät normaalisti ole gheton kasvattien ulottuvilla, siksi niihin pukeudutaankin hiphopissa äärimmäisen näyttävästi ja uhmakkaasti. Ylellinen valkoinen loiste julistaa: En enää oo sun orjasi!
9 Bateria: Fight the Power
Black Power, mustan tietoisuuden valta nousi uudelleen 1980-luvun loppupuolella kantaaottavan “tietoisen rapin” kautta. Uusi musta sukupolvi löysi yhteiskunnallisuuden ja kansalaisoikeusliikkeen radikaalin symboliikan. Hiphop kohottaa mustan nyrkin tänäkin päivänä kaikkien sorrettujen ja hiljennettyjen vähemmistöjen puolesta.
10 Melodia: Ei kuvita kulkuetta
11 Destaque: Fuck tha Police
Yhteiskunnan rakenteellinen väkivalta, joka tekee nuoresta mustasta miehestä vihollisen.
Rasismi, mielivalta ja poliisien harjoittama rodullinen profilointi synnyttivät hiphopin
voimakkaimman protestilaulun, joka on aina yhtä pelottavan ajankohtainen. (Annamme
äänen kappaleen tekijöille, emmekä sensuroi alkuperäistä tekstiä)
12 Ala 2: Sensuuri ja sananvapaus
Hiphop on yhtä aikaa sanoman soturi ja sensuurin vanki. Rap-musiikki provosoi ja koettelee
sananvapauden rajoja, mutta konservatiiviset voimat täyttävät levyjen kannet varoitustarroilla. Kuuntele omalla vastuulla, saattaa sisältää ajatuksia!
13 Lapset: Hiphop-sukupolvi
MTV toi 1990-luvun alussa rapin, breakdancen ja graffitin suurelle yleisölle. Hiphopin
kuluttajien väri ja sosiaalinen status muuttuivat rajusti: Mustaa musiikkia ostivat ja kuuntelivat
enimmäkseen keskiluokkaiset valkoiset nuoret. Hiphop oli katu-uskottavaa kapinaa ja
vanhemmat kauhistelivat lastensa uusia idoleita, äänekkäitä boomboxeja, kultaketjuja ja
“lökäpöksyjä”. Hiphop-sukupolvi – nykyiset keski-ikäiset – oppivat hiphopista (muun muassa)
avoimuutta, kansainvälisyyttä ja antirasistista asennetta.
14 Destaque: Moguli
1990-luvulla hiphopiin keskittyvien, itsenäisten levy-yhtiöiden perustaminen,
tekijänoikeuksien omistaminen loi nopeasti valtavia omaisuuksia. Tuottajat ja artistit nousivat
kadulta VIP-listoille ja palkintogaalojen punaisille matoille. Sosiaalinen nousu on
amerikkalaisen unelman ydin, mutta siinä on riskinsä. Hoodien kasvatti saattaa pudota
korkealta, yhtä nopeasti kuin on sinne noussutkin.
15 Ala 3: Hiphop Lifestyle – katu-uskottavuus kaupan
Hiphopin menestystarina cooliuden ja katu-uskottavuuden lähteenä houkutteli
markkinavoimat paikalle. Räppärit merkkivaatteiden malleina, jopa muotisuunnittelijoina,
designer-logot ja luksus vaikuttavat olevan kaukana ghettojen kurjuudesta. Hiphopilla
brändäys saa minkä tahansa tuotteen näyttämään uskottavalta, mutta mihin jää autenttisuus
ja sanoma tässä kimaltelevan pinnallisessa maailmassa?
16 Destaque: Ladies First
“Who ya callin’ a bitch?” Naisten voima on 2000-luvun hiphopin suuri tarina. Hiphopin
kirjoittaessa omaa historiaansa nostetaan esiin ne pioneerit, jotka ovat taistelleet kovimman
taistelun saadakseen äänensä kuuluviin: Naiset hip-hopissa ovat olleet lajin tekijöiden
joukossa, ei pelkkinä koristeina, kuten stereotyypit ovat halunneet heidät esittää. Nainen on
DJ, MC, writer, B-girl, tuottaja, moguli, eli aivan mitä haluaa. Naiset ovat marginaalisen
kulttuurin marginaalista – heidän taistelunsa on tuplasti kovempi miesten dominoimassa
maailmassa. Mutta siksi he ovatkin niin kivikovia!
17 Alegoria: Planet Ghetto
Hiphop ei ole enää vain yksi hoodi, englannin kielen dominoima, edes väriltään täysin musta
toki se on näitä edelleen yhtä vahvasti kuin aina ennenkin. Mutta rinnalle on kohonnut
muita ääniä, kaikkialta maailmasta ja kaikilla eri kielillä. Hiphop elää ja uudistuu samoissa
marginaaleissa kuin aina aiemminkin, antaa äänen unohdetuille. Meidän maailmamme
2020-luvulla on Planet Ghetto, jossa bileitä johtaa edelleen hiphopin kulttuuri – neljä
elementtiä, yhteisö ja tietoisuus sanan, yhteisön ja tekemisen vallasta, joka meillä kaikilla on.
“Emme juhli siksi, että elämä on helppoa – vaan siksi, että se ei ole”.